Tuotantoeläinten elämää säädellään minimivaatimuksilla, joilla ei taata eläimille hyvinvointia. Sen sijaan luomutuotannossa eläinten hyvinvointi on jotenkin uskottavammalla tolalla. Maataloustuki pitäisi suunnata eettisesti ja ympäristön kannalta kestävämpään tuotantoon.
Sosiaalilautakunta päätti eilen opioidikorvaushoitojen ostamisesta. Huumeet ja myös huumehoito ovat keskittyneet pääkaupunkiin: Helsingissä on 665 korvaushoidon asiakasta; Espoossa 120, Vantaalla 70 ja Tampereella 32. Suurin riski uudessa porrastetussa hoidossa liittyy asiakkaan asemaan ja mahdollisuuksiin vaikuttaa saamansa hoidon laatuun. Toisaalta hoitojonoa on saatava eteenpäin ja huolehdittava myös siitä, ettei korvaushoito syö muun päihdehuollon resursseja. Näiden tosiasioiden ristiriidassa olin valmis kokeilemaan, toimiiko tämä.
Rataverkon ylläpidon ja kunnostamisen määrärahoja on nostettava. Investointien vaikutus tulee näkymään valitettavan hitaasti, kun rataverkko on jätetty liian pitkään ränsistymään. Pikaisia paraennuksia VR:ltä ja ratahallintokeskukselta on saatava. Olen valmis myös harkitsemaan lähijunaliikenteen avaamista vaiheittain ja perusteellisen valmistelun jälkeen kilpailulle.
Tyhjäkäynnin valvontaa on ollut tällä viikolla tehostetusti. Pysäköinninvalvonnan lisääminen on kunnille hyvä investointi: ainakin Helsingissä siihen sijoitetut rahat on saatu helposti takaisin ja ylikin. Tyhjäkäynnin rangaistuksena pysäköintivirhemaksu on aika laimea, voisi kiristääkin.
Työperäisen maahanmuuton kanssa Suomi elää illuusiossa, jossa tarpeen tullen sopivia tulijoita löytyy sormia napsauttamalla. Lupabyrokratian helpottaminen ei etene, koska vasemmisto vastustaa tarveharkinnasta luopumista. Nykyinen lupakäytäntö ei kuitenkaan saa kiinni harmaata taloutta tai työvoiman hyväksikäyttöä. Valvontaa on lisättävä, lupakäytäntöä järkeistettävä.
Suomeen kotoutumista auttaa nopea kielenoppiminen, työllistyminen, osallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa ja ilmapiiri, missä ei syrjitä erilaisia.
HS:n mielipidesivuilla aloittamani keskustelu Kelan lomakkeista, anomisrumbasta ja asiakaspalvelusta jatkuu. Tänään nimimerkki Kova onni kertoo, miten “vakiintumaton tilanne” on tarkoittanut hänelle vuosittaista paperien täyttämistä jo 30 vuoden ajan. Tällaisiin esimerkkeihin törmään jatkuvasti sosiaalilautakunnan jaostossa.
Poliisin korvautuminen turvapalveluilla samanaikaisesti poliisin vähenevien resurssien kanssa on huolestuttavaa. Valtion tuottavuusohjelma ei saa vaarantaa lakisääteisiä valvontavelvollisuuksia. Yksityistä turvapalvelujen sääntelyä ja ohjausta on selkeytettävä. Ilmeisesti tästä on jo laaja yhteisymmärrys ja prosessi on käynnistynyt. Työnjako ja vastuu Mikkeliin sijoitetun poliisihallituksen ja sisäministeriön välillä täytyy perata.
Vihreät eivät kannata tai vastusta yksityistämistä ideologisesti, vaan kysymykseen on suhtauduttu käytännönläheisesti. Myös kilpailuttamiseen ja yksityistämiseen on oltu usein valmiita – valinta kerrallaan.
Tänä vuonna meidän helsinkiläisten päättäjien on kuitenkin tehtävä isompia linjauksia. Vuoden loppuun mennessä kaupunginvaltuusto päättää Helsingin palvelustrategiasta. Siinä määritellään, mikä palvelu tuotetaan itse, mitkä ostetaan ja mitkä kaupunkilainen voi itse hankkia palvelusetelin tukemana.
Kyllä. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei kiintiöitä tarvittaisi, mutta edistystä ei näytä muuten tapahtuvan. Samalla logiikalla kiintiöitä on hyvä olla tietyissä paikoissa myös miehille: esimerkiksi opettajan ja lastentarhanopettajan opintohin jne.
© Sanna Vesikansa 2010 | Kaikki oikeudet pidätetään
sanna.vesikansa |