Olin tiistaina Kokoomuksen järjestämässä maahanmuuttokeskustelussa. Aluksi oli tarkoitus keskustella työperäisestä maahanmuutosta. Demarien yleisen linjan mukaisesti Nasima Razmyar esitti, että ensin tulisi työllistää Suomessa jo asuvat maahanmuuttajat. Jussi Halla-ahon mukaan työvoimapulaa ei ole eikä edes tule. Aihe kuivui kasaan. Pieni turvapaikanhakijoiden joukko herättää poliittisia intohimoja, mutta työperäiselle maahanmuutolle ei muka tarvitse tehdä mitään.

Työperäisen maahanmuuton kanssa Suomi elää illuusiossa, jossa sopivia tulijoita löytyy sormia napsauttamalla, kun meille tulee työvoimapula.

Talous ei ole nollasummapeliä, jossa ensin työllistetään Suomen työttömät ja sen jälkeen etsitään osaajia maailmalta. Samaan aikaan pitää maan työttömyys saada kuriin ja varautua tuleviin vuosikymmeniin.

Tutkimme THL:ssä puolalaisten asenteita Suomeen muuttamisesta. Asenteita ei juuri ole, sillä Puolassa – Itämeren toisella rannalla – ei Suomea juuri  tunneta. Jos lähdetään, muutetaan Ruotsiin, Englantiin tai Saksaan.

Suomen outo kieli, kylmä ilmasto ja syrjäinen sijainti ovat tunnettuja tosiasioita, jotka on kumottava toisilla faktoilla. Turvallisuus, luonto, hyvät koulut ja päiväkodit ovat valttejamme. Ilmapiirin on oltava sellainen, että myös murtaen suomea puhuva kokee itsensä hyväksytyksi.

Laskukauden työttömyys muuttuu tutkimusten mukaan muutamassa vuodessa työvoiman niukkuudeksi. VATT:n arvioiden mukaan sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan uutta työvoimaa 80 000–120 000 henkilöä vuoden 2015 jälkeen suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Palveluiden imu rajoittaa  muuten myös vientialojen kasvua. Jo muutaman tuhannen työikäisen maahanmuutto helpottaisi VATT:n mukaan työvoimapulaa merkittävästi.

Automaattisesti eivät oikeat ihmiset Suomeen päädy. Sisäasianministeriön selvityksen mukaan paras tietolähde Suomen työmarkkinoista on harrastusvoimin ylläpidetty Expat Finland. Ero Tanskan julkisesti ylläpidettyyn Work in Denmark sivustoon on suuri.

Suomi tuhlaa resursseja paperinpyöritykseen. Työluvan saa usein vuodeksi kerrallaan, jolloin sama lupabyrokratia käydään läpi joka vuosi. Tällä hetkellä Helsingissä työluvan käsittely kestää kuusi kuukautta.

Lupabyrokratian helpottaminen ei etene, koska vasemmisto vastustaa tarveharkinnasta luopumista. Tarveharkinnassa selvitetään, olisiko hakijan tilalle palkattavissa joku suomalainen.

Nykyinen lupakäytäntö ei saa kiinni harmaata taloutta tai työvoiman hyväksikäyttöä. Olennainen jää tekemättä: koko Suomessa on yhdeksän ulkomaisen työvoiman työsuojelutarkastajaa, Helsingissä neljä. Näillä resursseilla kattava valvonta on aika mahdotonta.

Viimeinen argumentti vastustaa työvoiman houkuttelua on huoli lähtömaan resursseista. Huoli on aiheellinen, mutta toisaalta jokaisella on oikeus lähteä etsimään parempaa tulevaisuutta. Suomesta on viime vuosiin saakka lähdetty enemmän ulkomaille kuin tänne on tultu. 4000 suomalaista sairaanhoitajaa on parhaillaan ulkomailla; vastaavasti Suomessa työskentelee 1000 ulkomaalaistaustaista hoitajaa. Suomea heikentää siis edelleen hoitajien brain drain.

Rekrytointia voidaan tehdä myös eettisesti: kompensoida lähtömaalle koulutusresursseja, jättää tiettyjä maita rekrytoinnin ulkopuolelle ja velvoittaa suomalaisia työnantajia käyttämään vain sertifioituja välitysfirmoja, jotka pelaavat reiluilla säännöillä.