Organisaatiomuutokset ovat ajan ilmiö, joita harrastamalla kuvittelemme hallitsemme maailmaa paremmin. Aivan liian paljon energiaa valuu organisaatiomuodon hiomiseen. Tätä intoa arvioidaan tulevaisuudessa huvittavana laatikkoleikkien sumeana aikana, jolloin tärkein unohtui: mikrotaso, palveluiden käyttäjä ja työntekijä. Sosiaali- ja terveystoimen yhdistymisessä on kyse myös hieman muusta. Etenkin ikääntyneiden sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden ongelmat ovat todellisia ja monet niistä johtuvat virastorajoista, jolloin kustannuksia on houkuttelevaa siirtää toisen maksettavaksi. Kaikki ongelmat eivät tällä jättifuusiolla ratkea eikä siihen pidä tuudittautua. Pitkällisen pohdinnan jälkeen kannatan päivähoidon omaa virastoa sosiaali- ja terveystoimeen. Päivähoito toimii tällä hetkellä jo varsin dynaamisesti. Omana virastona sen on säilytettävä matala organisaatio ja jatkettava hyvää perheitä kokonaisvaltaisesti palvelevaa otettaan. Kaikki helsinkiläiset lapsiperheet ovat tulevan varhaiskasvastusviraston asiakkaita ja toivottavasti itsenäisyyden lisääminen ei tarkoita lisää byrokratiaa ja hierarkiaa vaan enemmän liikkumavaraa itsenäisenä virastona, joka järjestää laadukasta hoitoa ja varhaiskasvatusta helsinkiläisille lapsille.

Eiköhän nyt marraskuussa ole aika korkata blogin syksy. Kieltämättä aika kauan tähän meni. Kesällä tein kaikkea muuta kuin politiikaan liittyvää. Syksyllä en ole kyennyt avaamaan näitä nettisivuja tai facebookia kuin muutaman kerran. Olen mielestäni sinut vaalikampanjan kanssa, mikä oli etupäässä hyvä kokemus. Silti en pysty ajattelemaan rahankeruuta (ei enää koskaan), ulkoisen olemukseni miettimistä äänestäjien näkökulmasta (eih!) enkä politiikko-Sannan roolitusta.