Vastaukseni Oulunkyläinen –lehden haastatteluun vanhustenhoidosta:

1. Millä tavalla Sinä osallistut vanhusten asioiden hoitoon Helsingissä?
Olen kaupunginvaltuutettu, sosiaalilautakunnan jäsen, toisen aikuispalveluiden muutoksenhakujaoston puheenjohtaja (käsittelee mm. muutoksenhaut vammais- ja sosiaalihuollon kuljetuspalvelupäätöksiin) ja nyt virastojen yhdistyessä muutosta valmistelevan kaupunginhallituksen sosiaali- ja terveysjaston varajäsen. Olen Helsingin Vihreiden sosiaali- ja terveyspoliittisen työryhmän puheenjohtaja.

2. Mitä mieltä olet Helsingin vanhustenhoidosta yleensä?
Parannettavaa on. Hyvää on mm. monipuolisten vanhustenkeskusten idea, josta saa yhdeltä luukulta kunnon mukaan hyvin erilaisia palveluja: päivätoiminta, kuntoutus, kotihoito ja palveluasuminen Parannettavaa on myös paljon: hoitoketjut kuntoon, oikeanlaisia laitospaikkoja heille, jotka eivät kotona enää pärjää, omaishoidettaville lisää lyhytaikaisia paikkoja, päivätoimintaan ei pitäisi olla lainkaan jonoa, kotihoitoon lisää aikaa.

3. Mitä mieltä olet laitoshoidosta?
Laitoshoitoa tarvitaan, sillä useimmat meistä jossain vaiheessa elämää tarvitsevat hoitoa, mitä ei voi enää antaa kotona. Laitoshoidon laatua on hitaasti parannettu koko ajan ja sitä on jatkettava: kohti yhden hengen huoneita ja ryhmäkoteja.

4. Onko hoitopaikkoja riittävästi?
Ei ole oikeanlaisia: puutetta on mm. kodinomaisista ryhmäkodeista ja lyhytaikaisista hoitopaikoista.

5. Mitä mieltä olet kotihoidosta?
Kotihoito on pilkottu tehokkuuden nimissä: yksi tuo ruuan, siivoussetelillä saa siivousta, kauppakassipalvelulla ruokaa kaupasta, kotihoito piipahtaa nopeasti. Samaa tehokkuusajattelua on kaikissa palveluissa eikä tämä ole sosiaalisesti kestävä malli. Ihminen keskiöön.

6. Onko hoitajia Helsingissä riittävästi?
Työvoimapulaa on jo ja olen sitä työssäni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksissa selvittänyt. Pääkaupunkiseudulle tarvitaan kipeästi lisää opiskelupaikkoja hoitoalalle. Työperäistä maahanmuuttoa on myös edistettävä ja maahanmuuttajien kielikoulutusta parannettava. Työolot kuntoon, niin ala voi houkutella muihin töihin ja ulkomaille siirtyneitä koulutettuja hoitajia.

7. Jos asiat pitää asettaa tärkeysjärjestykseen, mihin satsaisit ensinnä: terveyskeskuksiin, vanhusten kotihoitoon vai laitoshoitoon?
Kotihoitoon. Epäkohdat listasin kysymyksessä 5. Sen kuntoon saattaminen on näistä myös edullisinta.

8. Jos Sinulla olisi rajaton valta ja määrärahat, mitä tekisit ensimmäiseksi helsinkiläisten vanhusten hyväksi?
Muuttaisin toimintatapoja: että kunnon heikentyessä tai heilahdellessa tai omaishoitajan omien vaivojen takia siirtymät kotoa kodinomaiseen vanhainkotiin olisi jouhevaa ja vaatisi mahdollisimman vähän byrokratiaa. Jokaisella vanhuksella olisi työntekijä, jonka kautta asiat tulisivat kerralla hoidetuksi, hoidon tarve arvioitaisiin yksilöllisesti ja pariskunnat automaattisesti pääsisivät samaan vanhainkotiin. Rajattomilla määrärahoilla panisin kotihoidon kuntoon, keinot kotihoidon kysymyksessä yllä.

9. Onko vanhusten laitoshoitoa liikaa vai liian vähän?
Meillä on liian vähän ryhmäkoteja ja lyhytaikaisia paikkoja. Kokonaisuudessaan laitoshoitoa on kohtuullisesti, ei ainakaan liikaa.

10. Missä muistisairaita vanhuksia on paras hoitaa?
Kodinomaisissa ryhmäkodeissa, jotka voivat olla osa isompaa vanhainkotia. Tietenkin myös nykyistä paremmin tuetussa omaishoidossa kotona, jos omaishoitaja haluaa ja jaksaa hoitaa.

11. Mitä mieltä olet uudesta vanhuspalvelulaista?
Mennään oikeaan suuntaan: kunnat velvoitetaan hoitoon tarpeen, ei iän mukaan. Vanhukselle oma vastuutyöntekijä on myös hyvä. Laki näyttää suuntaa, mutta ei yksin riitä.

12. Pitäisikö hoitajamitoituksista säätää laissa?
Kyllä, ehdoton minimitaso on oltava. Mitoitukset ratkaisevat vain osan vanhustenhuollon epäkohdista.

13. Montako hoitajaa pitäisi olla 10 hoidettavaa kohti?
Riippuu hyvin paljon hoidettavien kunnosta. Minimi ei saa olla maksimi. Viisi-kuusi hoitajaa voi riittää, jos toimintakykyä on. Vuodepotilaille ja vakavasti muistisairaille seitsemästä kahdeksaan. Kun tehdään kolmivuorotyötä, yhtä aikaa hoitajia ei tietenkään ole tätä määrää töissä.

14. Ulkoistaminen
Yksityinen palvelutuotanto täydentää hyvin kunnallista, mutta suurta ulkoistamisintoa nykyisestä minulla ei ole. Ulkoistamisvimmassa on unohdettu, että kilpailuttamalla ei välttämättä kokonaisuus pysy kasassa tai vaatii uudenlaista osaamista, mitä ei ole. En myöskään vastusta yritysten ja järjestöjen käyttöä, silloin kun se on järkevää. Osa tehtävistä on luontevaa ulkoistaa esim. järjestöt ja yritykset voivat tuottaa monia erikoisosaamista vaativia tai vertaistukeen perustuvia palveluja paremmin ja tehokkaammin kuin kunta.

Oulunkyläinen -lehden koko haastattelu (pdf, haastattelu sivulla 8)