Lapsiperheet
Helsingissä on hyvä asua lapsiperheenä: kaupungissa on paljon leikkipuistoja ja harrastusmahdollisuuksia, ja bussitkin kulkevat.
Hyvässä kotikaupungissakin on puutteita: asunnot ovat järkyttävän kalliita, ihmisten ja alueiden väliset hyvinvointierot ovat lisääntyneet ja perheiden tärkeimmät palvelut toimivat jatkuvassa rahapulassa.
Tavoitteitani kunnallispolitiikassa
Päivähoidosta tulee periä maksuja, mutta säilyttää ns. nolla-maksuluokka. Nyt varsin pienillä tuloilla joutuu korkeimpaan maksuluokkaan. Se on ongelma, jos päiväkoti-ikäisiä on useampia. Ilmaisuuden sijaan huomio laatuun: ryhmät pienemmiksi sekä lisää koulutettua ja pysyvää henkilökuntaa.
Hintapolitiikalla ei saa myöskään suosia yhtä hoitomuotoa. On perheen valinta, miten lapset hoidetaan. Tukea kotihoitoon ja tarjolle kodinomaisia vaihtoehtoja etenkin pienille lapsille.
Kotivanhemmuutta tukemaan tarvitaan lisää osa-aikaisia kerho- ja puistopaikkoja perheille, joissa toinen vanhemmista hoitaa pienempää sisarusta kotona tai opiskelee/työskentelee osa-aikaisesti. Näin kokopäiväpaikkoja vapautuu myös niille, jotka niitä työnteon takia tarvitsevat. Nyt vaihtoehtoja ei juuri ole: kaupungilla on 11 päiväkodin kerhoa ja esim. Itä-Helsingissä vain yksi.
Helsinki-lisää tulee korottaa ja leikkipuistotoimintaa kehittää. Puistot voivat toimia myös alueen aikuisten, lasten ja vanhusten kohtauspaikkoina.
Neuvolat perhekeskuksiksi, jossa tuntevat olonsa kotoiseksi myös isät ja kaikenlaiset perheet.