Kaupunkisuunnittelu
Vaikka Helsinki ei olekaan samanlainen metropoli kuin maailman suurkaupungit, on pääkaupunkiseudulla ongelmia, joita Helsinki ei voi ratkaista yksin. Kannatan seudullista yhteistyötä tai jopa kaupunkien yhdistämistä, jos se edistää palveluiden toimivuutta sekä vähentää kaupunkirakenteen hajautumista ja autoistumista.
Urbaani Helsinki on parasta suomalaista kaupunkikulttuuria, johon kuuluvat kiviset kadut, lähipuistot penkkeineen, eläva keskusta, vehreät esikaupunkialueet ja kaupungin halkova metsä, jota täällä kutsutaan puistoksi.
Helsinkiin mahtuu niin kerrostaloja kuin omakotialueitakin − ja monen näköistä asujaa. Tämä tarkoittaa myös omistus- ja vuokra-asuntojen sopivaa sekoitusta, ettei Helsinkiin kehity aidattuja lintukotoja ja ränsistyviä alueita. Kaupunginosien eriarvoisuuteen on puututtava.
Moni muuttaa pois Helsingistä hintatason vuoksi, vaikka muuten pääkaupungissa viihtyisikin. Hitas-järjestelmä on säilytettävä eikä myyntirajoituksia tule purkaa. Tonttivuokrien korotussuunnitelmissa tulee muistaa kohtuus korotuksissa ja korotusten aikatauluissa.
Helsingin hoitamat peruspalvelut pitää sijoittaa niin, että niihin pääsee kävellen tai pyörällä – tai huonolla säällä hyppäämällä bussiin tai ratikkaan.
Pakilan alueella on selvityksenkin mukaan kaupungin heikoimmat kauppapalvelut. Jokainen voi osaltaan tukea omaa lähikauppaansa ja jättää ostoskeskusreissun väliin, mutta kehitystä voidaan myös ohjata kaavoituksella. Myös kulttuuripalveluja tarvitaan lisää lähelle asukkaita!