Helsingin rahastot käyttävät vuosittain suuria summia. Innovaatiorahasto perustettiin 2002 vahvistamaan tulevaisuuden osaamista yhteistyössä korkeakoulujen ja yritysmaailman kanssa. Kahdeksassa vuodessa rahaa on myönnetty yli 20 miljoonaa.

Lähiörahasto on vuodesta 2001 investoinut Helsingin lähiöiden elinvoimaisuuteen ja houkuttelevuuteen. Pääoma on kasvanut lähes 80 miljoonaan euroon. Tänään kaupunginhallituksessa ehdotettiin rahoitusta 56 hankkeeseen yhteensä noin 5,5 miljoonaa.

On hienoa, että Helsinki tukee innovatioita palveluihin. Moni näistäkin hankkeista säästää jatkossa rahaa.

Ongelma on tapa, jolla rahastoista päätetään. Rahat eivät missään vaiheessa tule lautakuntiin lausunnoille eikä niistä päätetä valtuustossa vaan ainoastaan kaupunginhallituksessa. Demokraattisen päätöksenteon näkökulmasta tämä on ongelmallista.

Innovaatiorahastosta on tuettu mm. Connected Day -palvelua, jossa firma avustaa päiväkoteja dokumentoimaan lasten päivää. Rahana hanke ei ole valtava  (nyt lisärahoitusta noin 31 000 e) mutta näkyvä kokeilu puhelimineen herättää väistämättä keskustelua siitä, mihin lastentarhanopettajat aikaansa käyttävät. Palautetta on tullut ja kiitos siitä.

Tämä ei ole kannanotto kuvapalveluun. Se voi olla mukava ja palvella perheitä. Ymmärrän heitä, jotka eivät lämpene oman lapsen kuville nettiliittymässä, kun eniten huolestuttaa, ettei säästöjen vuoksi ole saatu sijaisia. Haluan, että päätöksenteossa olisivat osallisena he, jotka muutenkin päättävät päivähoidosta.

Lähiörahastossa on sama pulma. Hometalon korjaus leikkipuisto Tuhkimossa odottaa vuotta x ja lähiörahastosta maksetaan uusi leikkipuisto ns. väistötiloihin Roihuvuoren nuorisotalolle. Kaupunkilaisten mielestä tämä vaikuttaa ristiriitaiselta sohimiselta (mitä se onkin).

Nyt kolmea koulua korjataan kutakin yli puolella miljoonalla.  Mitä normaalia toimintaa toteutetaan lähiörahoilla? Miten lähiö lopulta määritellään? Mihin parannustöihin rahaa voitaisiin hakea? Kaupunkilainen löytää tietoa rahastoista niukasti, mutta päättäjät eivät tunnu tietävän juuri enempää.

Ensimmäinen askel kohti johdonmukaista rahankäyttöä olisi kuulla asiantuntijoita eli lautakuntia. Ehdotin vihreiden kaupunginhallitusryhmässä, että kaupunginhallitus kysyisi lautakuntien mielipiteitä ehdotuksesta. Näin vihreät esittivät kaupunginhallituksessa. Esitys äänestettiin 9-6 kumoon.

Ensi vuonna yritetään uudestaan.