Juhlistimme viikonloppuna 10. hääpäivää kahdestaan Riiassa. Viimeksi matkustimme kahden yhdeksän vuotta sitten ennen esikoisen syntymää. Viikonloppu oli hyvä pieni syysloma vanhemmuudesta. Tai huoltojoukkoina olemisesta, mitä arki lasten kanssa usein on.

Toiset harrastavat parisuhdematkoja enemmän, toiset vähemmän. Usein esteenä on lähipiirin lastenhoitajien puute. Ulkopuolisen avun ostaminen on ehkä vaikeaa ja kallistakin. Olen sosiaalilautakunnassa kannattanut tukea järjestöjen lastenhoitopalveluille, koska ne ovat monelle vanhemmalle ainoa keino päästä välillä virkistäytymään.

EU suunnittelee perhevapaan uudistusta. Suunnitelma vastaa aivan YK:lta saamaani äitiyslomaa: neljä kuukautta täydellä palkalla ja sen jälkeen töihin. Suomessa osa työnantajista maksaa täyden kolmen kuukauden palkan, mikä ei ole tasa-arvoista. Toisaalta ymmärrän, ettei nykyjärjestelmässä pienyrittäjä voi maksaa täyttä palkkaa äitiysvapaasta.

EU:n ehdottamat imetystauot ovat herättäneet Suomessa ihmetystä. YK:ssa muutamat sinnikäät jaksoivat pumpata ja käydä kotona keskellä päivää. Nostan hattua näille urheille äideille ja erityisesti heidän pomoilleen, jotka toivottavasti kannustivat imetystaukoihin pidempään kuin ensimmäiset pari viikkoa.

Suomen perhevapaat kaipaavat kunnon uudistusta, mutta EU:sta ei ole nyt esimerkiksi. Katseet kääntyvät muihin Pohjoismaihin, etenkin Ruotsiin. Tärkeintä olisi luoda suomalainen perhevapaa, jossa kustannukset tasataan työnantaijen kesken, miehille lohkaistaan suurempi osa vanhempainvapaasta, joustavuutta lisätään eikä yksinhuoltajia syrjitä. Ruotsissa perhevapaita voi säästää lapsen kouluikään asti. Varhaista vuorovaikutusta on hyvä korostaa, mutta vanhemmuus ei lopu vauvaikään.