Olin tänään lasten ja ystäväperheen kanssa koluamassa Luukin Kaitalammen kallioita ja metsäpolkuja. Yllättävän hiljaista upeaksi syyspäiväksi (lukuunottamatta meidän seurueen viittä lasta, jotka päästivät luovuutensa valloilleen sammalmättäillä ja jyrkillä kallioilla).

Alueen vilkas virkistyskäyttö kuormittaa luontoa ja hallituksen tällä viikolla tekemä Sipoonkorven suojelupäätös auttaa myös Nuuksiota. Sipoonkorven suojelu kansallispuistona turvaa ainoan ekologisen käytävän mereltä yhtenäiselle metsäalueelle.

Lännessä vastaavaa käytävää ei enää ole, vaan se on jäänyt rakentamisen alle.

Metsähallituksen Antti Below kävi kesällä valtuustoryhmässä esittelemässä vaihtoehtoja suojelualueeksi ja näytti sateliittikuvaa pääkaupunkiseudulta. Yhtenäisen rakennetun vaalean maton rikkoo ainostaan Nuuksion järviylänkö ja Sipoonkorpi. Ihailin vihreitä keuhkoja, joiden olemassaolo ei ole itsestäänselvyys.

Sipoon rakentaminen pitää sovittaa yhteen niin, että käytävät mereltä metsään säilyvät. Ei yksittäisten söpöjen eläinten takia. Vastuullinen ympäristöpolitiikka tarkoittaa, etteivät alueet ole länttejä siellä täällä. Muualta mahdollisuudet ovat jo menneet asfaltin alle.