Välipäivät ovat kuluneet lueskellessa, pelatessa lasten kanssa ja juhliessa keskimmäisen seitsenvuotispäiviä. Kodin siivousta, leipomista, mietiskelyä. Eilen kuitenkin olin ärsyyntyä, kun en lomapäivinä saanut juuri mitään aikaiseksi (kuin veljen muuton, kiireellisen hammashoidon, sukusynttärien valmistelua ja muutaman muun asian). Tiukat on haaveet ja lomatunnelmassa onneksi sen myös tajuaa.

Kolmasluokkalaisia oli meillä leikkimässä. Kuuntelin, miten ensin vertailtiin Harry Potterin juonen yksityiskohtia, seuraavaksi Tähtien sodan sotureita ja sen jälkeen joululahjojen euromääriä. Voin hyvin kuvitella, miten minun lapsuuteni näytti pullamössöilyltä sellaisen silmin, joka oli syönyt ensimmäiset vuotensa lähinnä naurista.  Oma elämä ei koskaan tunnu liian helpolta.

Yltäkylläisyydessä meistä suurin osa kuitenkin elää. Joulusuklaasohvalta käsin kommentti verotuksen kiristämiseen: kyllä hyvinvoivalla osalla on varaa pieneen nipistykseen vyötärönseudulla. Hyvinvointivaltion rakentamiseen keskiluokka ”ostettiin mukaan” universaaleilla eduilla kuten lapsilisillä. Jokainen, joka maksoi veroja, oli edun piirissä eivätkä rahat ohjautuneet vain osattomille erikoisryhmille. Uskon, että edelleen yhteisen yhteiskunnan rakentaminen on parempi vaihtoehto kuin siirto anglosaksiseen järjestelmään, jossa köyhille on jaossa ruokakuponkeja ja erityisohjelmia.

Hauskaa uutta vuotta!