Kirjoitin kolumnin kehitysyhteistyöstä Helsingin Vihreille Naisille. Kolumni kokonaisuudessaan tässä alla:

Ilta-Sanomien joulun alla julkaisemassa säästölistassa kehitysyhteistyövarat puolitettiin ja säästettiin sutjakasti puoli miljardia. Vaalivuosi 2011 kiihdyttää taatusti vaatimuksia, että Suomen rahavajetta pitäisi tilkitä köyhimpien maiden apua vähentämällä.

Nallejen ja perussuomalaisten nuivien manifestien vaatimuksissa ei ole mitään uutta. Kehitysyhteistyön lopettamista vaadittiin jo 1990-luvun alun kehitystutkimuksen tenttikirjoissani. Tosin aivan eri suunnasta: kirjoittajina olivat kehitysmaiden aktivistit, jotka pelkäsivät siirtomaaherruuden muuttuvan kehitysrahariippuvuudeksi.

Suomalainen kehitysyhteistyökeskustelu ei ole 40 vuodessa ylittänyt ensimmäistä etappia eli väittelyä kehitysyhteistyön määrästä. Vaikka eurojen määrä on tärkeää – rikkaista maista vain muutama on täyttänyt 1970-luvulla tehdyt lupaukset – kehitysyhteistyön ammattilaisena ilahtuisin, jos joskus puhuttaisiin määrän lisäksi tavoitteista ja laadusta. Mielestäni kolme kiinnostavaa kysymystä juuri nyt:

1.Tasa-arvo
Brändityöryhmä suositteli suomalaisen vesi- ja koulutusosaamisen viemistä ulkomaille. Hyvä, mutta miksi naisten äänioikeuden edelläkävijä haluaa kadottaa tasa-arvobrändinsä? Sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomen kehitysyhteistyössä läpileikkaava teema eli kaiken kehitysyhteistyön pitäisi tukea tasa-arvon tavoitetta. Arviot onnistumisesta eivät ole yksinomaan positiivisia. Seuraavassa kehityspoliittisessa ohjelmassa, jonka vaalien jälkeinen hallitus hyväksyy, tasa-arvotyöhön on panostettava aivan uudella tavalla ja luotava selkeitä sisällöllisiä tavoitteita.

2. Seksuaalioikeudet
Suomi tukee voimakkaasti YK:n seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistäviä järjestöjä. Erinomaista, sillä äitiysterveydessä ollaan pahiten jäljessä vuosituhattavoitteista. Ehkäisyvälineiden saatavuus, nuorten seksivalitus ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat kansainvälisesti kuumia kysymyksiä, joita Suomi ajaa liittoutumalla samanmielisten kuten Pohjoismaiden ja Hollannin kanssa. Perussuomalaisten Timo Soini ilmoitti taannoin haastattelussa, ettei hän olisi aktiivisesti jakamassa kondomeja Afrikkaan. Haluavatko perussuomalaiset seuraavaksi lopettaa Suomen YK-järjestöille antaman tuen?

3. Budjettituki
Ministeri Väyrynen on arvostellut kehitysmaille suoraan annettavaa budjettitukea korruption vaarasta. Vaara toki on olemassa. Riskinsä on myös perinteisessä hankeavussa, jossa jokainen maa ja järjestö käyvät vuorollaan tarkistamassa, miten asiat etenevät. Köyhien maiden hallinto kuormittuu rahoittajien sinänsä hyvistä aikomuksista. Avun koordinointi, hallittu budjettituen lisääminen ja avunantajien yhteinen valvonta vahvistavat kehitysmaiden omistajuutta. Yhtä tärkeää on tukea kansalaisyhteiskuntaa, jotta kunkin maan hallitusta valvoisivat jatkossa maan omat asukkaat eivätkä isoveljet ja -siskot pohjoisessa.