Tällä viikolla oli helppo liputtaa yksityisten markkinoiden ja valinnanvapauden puolesta. Sosiaalilautakunta päätti tarjota omaishoitajille palveluseteliä lyhytaikaiseen hoitoon.

Nykyisin 56 prosenttia lomaan oikeutetuista ikääntyneiden omaishoitajista ei käytä lomapäiviään. Varsin moni ei ole edes oikeutettu vapaapäiviin. Lepoa ei raaskita käyttää erilaisista syistä. Osa pelkää läheisensä joutuvan huonolta tuntuvaan paikkaan, tai joka kerralla eri paikkaan. Sellaisesta menee sekaisin vähemmänkin muistisairas. Parin päivän levon jälkeen hoitajan taakka on entistä raskaampi.

Uskon, että tässä asiassa palveluseteli tuo tärkeän lisävaihtoehdon omaishoitajille, joiden jaksamista tuetaan edelleen liian vähän. Omaishoidontuen palveluseteli parantaa lomituksen saatavuutta.

Valinta yksityisten ja julkisten palveluiden välillä ei ole aina yhtä helppoa. En ole kovin innoissani palvelusetelistä, joka lähinnä lisää yhden tilkun jo valmiiksi monimutkaiseen palvelujärjestelmän peittoon. Seteli lämmittää vain niitä kansalaisia, joiden varpaat sattuvat juuri tämän tilkun alle: heidän täytyy olla kykeneviä valitsemaan itse haluamansa palvelut ja valmiita maksamaan setelin päälle vähän ylimääräistä.

Vihreät eivät kannata tai vastusta yksityistämistä ideologisesti, vaan kysymykseen on suhtauduttu käytännönläheisesti. Myös kilpailuttamiseen ja yksityistämiseen on oltu usein valmiita – valinta kerrallaan.

Tänä vuonna meidän helsinkiläisten päättäjien on kuitenkin tehtävä isompia linjauksia. Vuoden loppuun mennessä kaupunginvaltuusto päättää Helsingin palvelustrategiasta. Siinä määritellään, mikä palvelu tuotetaan itse, mitkä ostetaan ja mitkä kaupunkilainen voi itse hankkia palvelusetelin tukemana.

Kevään aikana kerätään tilastoja, miten Helsinki järjestää palvelut tällä hetkellä. Syksyn aikana tehdään poliittisia päätöksiä.

Kuntaliitto on patistanut strategiatyöhön jo kauan. Luin liiton markkinointipaperin. Sen mukaan palvelustrategiassa otetaan huomioon mm. kunnan henkilöstövoimavarat, tuloksellisuus, elinvoimaisuus ja markkinoiden hyödyntäminen, palvelujen organisointi, palvelutarpeiden kasvu, hyvät käytännöt, asiakaslähtöisyyden ja käyttäjädemokratian vahvistaminen.

Paljon tärkeitä ja isoja asioita. Kutkuttavaa, millaisen keitoksen poliittiset ryhmät saavat näistä muuttujista aikaiseksi.

Listan viimeisimmät, asiakaslähtöisyys ja käyttäjädemokratia, ovat edelleen isoja aukkoja Helsingin hienoudessa. Miten saadaan käyttäjät suunnittelemaan palveluita eikä vain antamaan asiakaspalautetta tai seisomaan lumihangessa puolustamassa kirjastoja tai ostopalvelupäiväkoteja?

Tähän odotan vihreiltä vahvaa puumerkkiä.

Julkaistu Helsingin sosiaali- ja terveyspoliittisen työryhmän Parempi Helsinki -blogilla 11.2.2011

http://parempihelsinki.blogspot.com/2011/02/kohti-palvelustrategiaa-yksityisia-vai.html