Valtuusto pui maankäytön ja asumisen ohjelmaa. ARA-asuntoja on rakentunut tavoitteita vastaavia osuuksia, mutta toisaalta asuntotuotannon kokonaismäärä on ollut surkea. Erityisesti hitasta ja asumisoikeusasuntoja on noussut huonosti. Helsingissä on krooninen pula kohtuuhintaisista asunnoista.

Määrien lisäksi laatua on parannettava: kaupunkilaiset on otettava mukaan asuntojen ja alueiden kehittämiseen. Aivan liikaa on tehty sitä samaa laatikkomallia. Asukkaiden kanssa on uskallettava käydä vuoropuhelua ja kehitettävä tilankäytöltään tehokkaita, uudenlaisia asuntoja. En usko Helsingin rakentuvat täyteen asuntomessujen omakotitaloja, vaikka asukkaat otettaisiin kiinteämmin mukaan asuntoalueiden muotoiluun. Kaavoituksessa yksi mallikaupunki voisi olla Vancouver, jonka osallistuvia kaavoituskäytäntöjä kehutaan. Lisäksi Vancouver on monta kertaa valittu maailman parhaaksi kaupungiksi.

Helsinki on taas lapsiperheiden suosiossa ja kohtuuhintaisia tehoneliöitä tarvitaan. Asumisväljyyden lisääminen on ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa  eikä Helsingissä monella ole lukaaleihin varaakaan. Tähän asti perheasuntojen rakentumista on yritetty vauhdittaa 75 neliön keskipinta-alavaatimuksella – huonoin lopputuloksin. On kiireesti löydettävä uusi ohjausmekanismi, joka turvaa sekä haluttujen pienasuntojen että tarvittujen perheasuntojen tuotannon.

Täydennysrakentamisella voidaan ehkäistä alueiden liian yksipuolisen hallintorakenteen aiheuttamaa sosiaalista eriytymistä. Muistan eron, kun menin Länsi-Pakilasta lukioon Etelä-Haagan Norssiin, jossa kaikkien vanhemmmat olleetkaan korkeakoulutettuja. Tämä ei ole kenenkään etu. On hyvä, että seurantaraportissa ehdotetaan syrjäytymisen ja sosiaalisen segregaation enkäisystrategian (vuodelta 1998) päivittämistä myös asuntopolitiikan näkökulmasta.

Energiatehokkuuden häpeätahra ovat tyhjät toimitilat, joita Helsingin seudulla arvioidaan olevan 200 keskikokoisen toimistotalon verran. Pitäjänmäki, Herttoniemi, muut – meidän on uskallettava muuttaa toimistoja asunnoiksi, joita kipeästi tarvitaan lisää.

Raportti esittelee korjausrakentamisessa hissien ja remonttilainojen volyymiä. Kaupungin on aktiivisesti myös kehitettävä tehokkaita kannustimia korjauksiin, joita on vuosikymmeniä tehty liian vähän sekä taloyhtiöissä että kaupungin kiinteistöissä. Kannustimia on saatava erityisesti sinne, missä työ on vaikuttavinta: uusia rahoitusmalleja, ryhmäkorjaamista kuten Maunulassa on kokeilu ym. Jossain tapauksissa 60-70 -luvun rakennuskantaa on myös purettava, jos korjaaminen ei enää kannata.

Jos rakennukset korjataan 2010 normeja vastaavalle tasolle, vähenee energiankulutus kolmasosaan vuoteen 2050 mennessä.

Puheenvuoroni voi katsoa myös Helsinkikanavan kokoushistoriasta.