Lapsiköyhyys aleni Suomessa vuoteen 1994 asti. Sen jälkeen lasten köyhyys on moninkertaistunut ja tämä on tapahtunut hyvän taloudellisen tilanteen aikana. Puolet köyhien lapsiperheiden huoltajista käy töissä eli köyhyys on myös silppua, pätkää ja matalapalkkaisuutta.
Olin tänään seminaarissa lapsiköyhyydestä Suomessa ja maailmalla, jonka järjestivät mm. Pelastakaa lapset ja World Vision. Pidin seminaarin otsikosta, jossa kysyttiin: kuka kantaa polittisen vastuun?
Kollegani Minna Salmi THL:stä latasi kiistattomat faktat köyhyyden syvenemisestä ja kysyi:
Onko vähän koulutetuille työpaikkoja?
Halutaanko tarpeellisesta työstä esim. hoiva-alalla maksaa?
Halutaanko pätkätöitä säädellä?
Laman leikkaukset ja lapsiperheiden etuuksien jäädyttäminen vuosiksi jättivät pitkän jäljen Suomeen. Viime vuosina tehdyt uudistukset (alimpien vanhempainrahojen nosto ja sitominen indeksiin) ovat parannus, mutta pieni sellainen. Tehdyt korotukset eivät kata jälkeenjääneisyydestä kuin 25%.
Poliittinen keskustelu olikin sitten samoja huolestuneita puheenvuoroja, joita yleensä kuullaan. Paljon ehdotuksia, monet hyviä mutta myös konditionaaleja ja hyviä aikomuksia.
Vastauksena Salmen kysymyksiin listaisin omat vastaukseni:
- Perusturvan nosto ja joustavat siirtymät sosiaaliturvalta töihin. Tämä edellyttää ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja perusturvan kytköksen purkamista. Niitä kannustinloukkoja on edelleen.
- Matalapalkka-alojen tuki ja pienituloisten veronalennukset, joita vihreät ovat verolinjoissaan vaatineet.
- Lapsilisä ei saa vähentää toimeentulotukea.
- Lasten toimeentulotukinormit. Niitä nostettiin 1994, kun lapsilisä päätettiin huomioida perheen tulona ja laskettiin muutama vuosi sen jälkeen. Eikä ole sen jälkeen nostettu.
- Työmarkkinoiden tasa-arvon lisääminen perhevapaauudistuksella
- Lasten ja lapsiperheiden peruspalveluiden (päivähoito, koulut, kerhot, kotipalvelu jne) resurssointi. Osaa velvoitteista on säädeltävä lailla, koska muuten kunnat eivät hoida asioita kuntoon (mm. ryhmäkoot päivähoitoon ja kouluihin).
- Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuun uudistaminen. Nyt oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee. Valtion, kuntien, Kelan rahat yhteen pottiin ja palveluiden järjestämisvastuu riittävän suurelle alueelle esim. maakunnille.
- Lastensuojelulain tiukentaminen edelleen, jos ennaltaehkäisy ja varhainen tuki ei ala kunnissa lisääntyä.
- Pätkätöiden ketjuttamisen kiristykset ja riittävä valvonta. Tästä on tuntumaa: vuoden työsuhteessa tälläkin hetkellä ja vuodesta 1999 samassa talossa.
Lasten ja lapsiperheiden köyhyys ei ole väistämätöntä. Pahimpien epäkohtien poistaminen ei edes maksa paljon – vain halua puuttuu ja muut menevät lasten edelle.
