Kaupunginhallitus pohtii tänään, missä Kalasatamassa leiriytyneet ja kaupungissa muualla oleskelevien Romanian romanit voisivat asua.

Tärkein kysymys on, miten Helsinki jatkossa päättää romaniasioista. Nyt päätökset ovat olleet tempoilevia, koska kysymystä on käsitelty turvallisuusasiana. Romanien kanssa toimineet kansalaisjärjestöt ja vaaleilla valitut poliitikot eivät ole olleet ryhmässä mukana.

Se näkyy. Kerjäläisten tulo Helsinkiin ja miten asia pitäisi hoitaa on äärimmäisen vaikea ja moniulotteinen kysymys. Päätöksentekoon tarvitaan erilaisia näkökulmia.

Asuin kaksi vuotta kaupungissa, missä oli Unicefin uusimman laskelman mukaan 2000 lapsikerjäläistä. Aikuisten kerjäläisten määrä vaihteli sen mukaan, miten innokkaasti hallitus heitä hääti takaisin maakuntiin.  Määrä oli joka tapauksessa  kymmeniä tuhansia. Ehkä tuo kokemus Addis Abebassa jätti jälkensä. En minäkään halua Helsinkiin kadunkulmassa hytiseviä vanhoja naisia. Halu etsiä yksinkertaista ratkaisua on meissä kaikissa, sillä Suomen lintukodon viattomuus oli ainutlaatuista.

Mutta niitä yksinkertaisia ratkaisuja ei ole.

Kerjäläisyyden kieltäminen ei poista köyhyyttä, vaan lakaisee köyhyyden silmistämme.

Romaniaaa pitää vaatia vastuuseen omista kansalaisistaan ja EU-rahojen käytöstä romanien elinolojen parantamiseen. Kovaa poliittista painostusta tarvitaan  – myös Suomelta. Silti vastuun sälyttäminen yksinomaan Romanialle, EU:n köyhimmälle maalle, ei ole vastuullista politiikkaa.

Suomen on toimittava samaan suuntaan, mitä vaadimme Romanialta, Bulgarialta ja EU:lta. Kaiken politiikan on pyrittävä romanien integraatioon.

Tämän vuoksi leirikään ei ole hyvä ratkaisu. Se voi toimia hätälaastarina, kun Kalasataman rakennustyömaa jyrää Sosiaalikeskus Sataman tontin. Leiri on kuitenkin erillinen saareke tästä yhteiskunnasta.

Parasta romanipolitiikkaa olen nähnyt Alhovuoren ennakkoluulottomalta yrittäjältä, joka on työllistänyt lukuisia romaneja – ja ollut ilmeisen tyytyväinen työn tulokseen.

Diakonissalaitoksen pian käynnistämä päiväkeskus on hyvää politiikkaa. Neuvonta, ohjaus, mahdollisuus peseytymiseen ja vaatteiden pesuun vie eteenpäin tavoitetta, että romanit voivat työllistyä ja olla osa yhteiskuntaa.

Hätämajoitukseen on Suomen ilmasto-oloissa oltava jatkuva valmius. Kukaan ei saa kuolla Helsingin kaduille kylmään.