Olin tänään Miina-projektin vieraana Vuosaaren Perhepaikka Merikehdossa. Siellä kokoontuu torstaisin väkivaltaa kokeneiden naisten perhekahvila. Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa iso yhteiskunnallinen ongelma.

Seinillä oli valokuvia upean näköisistä naisista. Silmistä ehkä näkyi, että he olivat nähneet paljon pahaa, parisuhteen vallankäyttöä ja väkivaltaa. Juttu lensi samalla tavalla kuin muissakin perhekahviloissa, lapset mutustelivat omenanpalasia ja taaperot kantoivat tavaroita outoihin paikkoihin.

Sain karun kuvan lähisuhdeväkivallan uhrin asemasta. Parisuhteesta lähdön tai turvakodista kotiutumisen jälkeen naiset olivat sinnitelleet manipulatiivisten ex-miesten vainouksen kohteina, hankkineet kymmeniä pre paid-liittymiä, hakeneet lähestymiskieltoa – ja kuljettaneet lapsiaan sydän pamppaillen tapaamaan lähestymiskiellon saanutta isää.

Heidän kertomuksensa vahvistivat käsitystäni, että lainsäädäntömme kyllä suojelee vanhemmuutta, joskus jopa liikaakin. Isällä on tapaamisoikeus, mutta ei velvollisuutta. Pakkasessa oli odoteltu monta kertaa, tuleeko isä vai ei.

Läheisväkivaltaa, usein myös seksuaalista väkivaltaa, kokeneen oma kuntoutuminen ei pääse juuri alkuun, jos naisen voimavarat menevät lähestymiskiellon rikkomisen ilmoituksiin (tehtävä henkilökohtaisesti), oman ja lasten turvallisen arkielämän jatkuvaan varmisteluun ja ehkä myös sukulaisten tylyjen kommenttien kuunteluun.

Kriisipäivystys kuuntelee, kotipalvelu antaa joskus hengähdystauon ja terapiaakin on saatavilla, jos jaksaa etsiä. Lastensuojelu auttaa lasta, mutta missä on väkivaltaa kokeneen naisen suojelusta ja kuntoutumisesta vastaava viranomainen?

Avopalveluita ei ole niitäkään riittävästi. Merikehdon perhekahvila on osa RAY:n tukemaa Miina-projektia, joka tarjoaa läheisverkostoa, vertaistukea ja ammattilaisten apua. Valokuvat seinällä olivat esimerkki osallistavien toimintamuotojen ja työmenetelmien kehittämisestä väkivaltatyön palveluihin.

Vaikuttava paikka. Lähdin sieltä eteenpäin kiitollisena, että meillä rahapelien varoin tuetaan upeita hankkeita ja tiedostaen, että Helsingillä on avopalveluiden kehittämisessä paljon tekemistä. Ja lainsäädännössä parantamista.