Jaoin tänään vaalilehtiä Oulunkylän asemalla aamutuimaan. Monta tuttua tuli vastaan, mm. lasteni kavereiden äiti, joka kertoi uutisia Libyasta. Sukulaisia on motissa Tripolin lähistöllä, sähköt ja tietoliikenneyhteydet ovat olleet viikkoja poikki. Jätevesiä on ohjattu kaivoveteen. Gaddafin hirmuhallinto korisee, mutta tekee  ensin kaikkensa kansalaisten saamiseksi ruotuun.

Järkyttävää.

Minun on ollut vaikea seurata Libyan uutisia, kun on tutun ihmisen kautta linkki sotaan. Ilmaiskut tulivat viime hetkellä, mutta hyvä kun tulivat. Suomi päättää ensi viikolla, lähetäänkö suomalaisia joukkoja Libyaan. Humanitaarinen kriisi on todellinen ja sen avustamisessa Suomi voi auttaa paljon enemmän kuin yhden Hornetin lähettämisellä.

Tärkeintä olisi saada Gaddafi väistymään mahdollisimman pian. Siinä Yhdysvallat on avainroolissa, vaikka operaation johto onkin Naton nimissä. Sitä ennen diktaattori tekee mitä vaan säilyyttääkseen asemansa, johon hän pääsi pari vuotta ennen minun syntymääni.