Palasin viikon työmatkalta Lesotosta Suomen kevääseen. Suomi on täysin sekaisin: hallitusta ei ole, perussuomalaiset tuomitsevat kannanotossaan syrjinnään (siis myös positiivisen diskriminaation) ja kokoomus esittää apulaiskaupunginjohtajaksi Laura Rätyä, joka on varmasti pätevä lääkäri, mutta aivan liian kokematon johtamaan yli kahden miljardin sosiaali- ja terveysstoimea.

Ja yksi paperiton romaninainen on synnyttänyt Suomessa, josta on syytä tehdä uutisjuttu.

Huh, kyllä meillä kuohuu.

Lesoton kuningaskunnan pääkaupungissa Maserussa oli tulossa talvi: viimeisenä aamuna hotellin ruohokatot olivat kuurassa ja vuorilla oli satanut lunta. Lesoto sijaitsee yksinomaan ylänköalueella ja vuoristossa – korkeimmat huiput ovat yli kolmessa kilometrissä. Länsi- ja Itä-Afrikassa työskennelleelle viikko oli hyvä muistutus, että Afrikkaa on kaukana päiväntasaajalta. Tyylikkäät keväiset neuleet ja pellavahousut olivat aivan väärä valinta.

Muuten olin viikon ajan innoissani. Sain uuden työtehtävän Lesoton terveydenhuoltohankkeen projektin johtajana. Viiden miljoonan euron hankkeen rahoittaa Yhdysvaltojen hallituksen Millennium Challenge Corporation, joka tukee ainoastaan hyvän hallinnon kriteerit täyttäviä maita. THL on projektin päätoteuttaja.

Afrikassa oli taas ihana olla. Savun tuoksu auringon laskiessa, tuoreiden papaijojen makeus, ihmisten lämpö ja sitkeys, vaikka hiv ja Etelä-Afrikan työmarkkinat imevät työikäiset pois maasta.

Pari päivää Suomessa ja minäkin olen palannut Suomi-moodiin. Nautin vielä muutaman hetken ulkopuolisuuden onnesta.