Päätin vaalikampanjan kiireessä, että vaalien jälkeen vain istun pihalla ja ihailen kevättä. Sitä on tullut nyt ihailtua, vaikka aika vähän yksinomaan istuttua. Pitkä pääsiäisloma maalla selvitti pään suhinaa. Olen siivonnnut työpöytää on vaalivapaan aikana kertyneistä töistä ja tehnyt lasten kanssa, mitä tuli luvattua ”sitten kun vaalit ovat ohi”. Heurekaa, leipomista, trampoliini pihalle.

Kevät on tuntunut tänä vuonna tavallista ihmeellisemmältä.

Lautakunta- ja valtuustokokoukset pyörähtivät vauhtiin heti vaalien jälkeen. Isoja päätöksiä on tulossa lautakuntaan lähiaikoina: talousarvio, ostopalvelupäiväkotien jatko ym.

Poliittinen arki ei tunnu alkavan millään. Konsensus on minullekin välillä kirosana, mutta vähitellen sekin alkaa kuulostaa uudelta ja hohdokkaalta idealta. Portugalin tukeminen yhtenä muiden EU- ja IMF:n jäsenmaiden mukana on mielestäni koko ajan ollut Suomen kannalta järkevin vaihtoehto ja näin vastasin vaalikoneisiin. Haluan tietysti nähdä, miten Timo Soini aikoo perustella kantansa tällä viikolla suuressa valiokunnassa.

Olin töiden puolesta viime viikolla kokouksessa Eduskunnassa. Talon tunnelma vaikutti sisäpuolelta juuri niin sekavaa kuin ulkopuolelta vaikuttaa. Toivottavasti arki ja järki jossain vaiheessa voittaa.