Pomopaikoista syntyy aina kiihkeä keskustelu ja niin myös tänään valtuustossa. Kova poru syntyi, kun vuodenvaihteessa aloittavan viraston osastopäällikköjen paikat päätettiin panna avoimeen hakuun kaupunginhallituksessa. Kannatin puheenvuorossani valtuustossa avointa hakua: sitä vahvemman mandaatin myös talon sisältä valittavat johtajat saavat.

Osa sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmista ratkeaa virtaviivaisella organisaatiolla ja hyvällä johdolla. On myös muistettava, että ihmiset osaavat työskennellä järkevästi hulluimmissakin organisaatioissa, kun tietävät mitä tekevät. Organisaatiopalikoiden loksahtaessa paikoilleen on keskityttävä, miten rakennetaan uusia, toisen ammattitaitoa arvostavia yksiköitä palvelemaan helsinkiläisiä.

Yhdistymisellä tavoiteltiin parempi hoitoketjuja. Ne paranivat huomattavasti vanhustenpalveluissa. Hoidon jatkuvuudessa on vielä ongelmakohtia.

Nuorten palveluja tarvitsevat on kaikissa taustaselvityksissä todettu väliinputoajiksi. Tähän ei uusi organisaatio tuo vielä vastauksia. Valtuustossa korostin, ettei 18 vuotta saa olla uusi raja-aita, jonka jälkeen nuori lentää esimerkiksi päihdepalveluissa aikuisten puolelle. Nykyisten nuorisoasemien joustavia ikärajoja (13-23 -vuotiaat) on jatkettava tarpeen mukaan. Joku 19-vuotias voi olla aikuinen ja aikuisten hoitomenetelmät toimivat, mutta toiselle kategorinen ikäraja voi olla huonoin mahdollinen hoitovaihtoehto.

Toivon, että jatkovalmistelussa kiinnitetään erityistä huomiota nuorten palveluiden pohdintaa ja mietitään, puuttuuko meiltä jotain olennaista.

Päihdehuollon siirtoa terveyspalveluiden osastoon pidän hyvänä ja valtakunnallisen Mieli-ohjelman tavoitteiden mukaisena. Samalla on muistettava, että riippuvuus ja siihen liittyvät ilmiöt vaativat erityisosaamista. Työn kehittämiseksi tarvitaan päihdehuollon työyhteisöä. A-klinikoita ei voida hajasijoittaa terveysasemille ja olettaa, että näin hoidetaan vaikeaa kansanterveysongelmaa, alkoholi- ja päihderiippuvuutta.

Nyt siis laatikoiden sijaan huomio työtapoihin: kotihoidon ja ennaltaehkäisyn vahvistamiseen, moniongelmaisiin asiakkaisiin ja palveluohjaukseen. Lastensuojelussa on saatava apua lapselle, mutta myös vanhemmille vanhemmuudessa tai päihde- tai mielenterveysongelmissa.

Yksi tärkeä palikka puuttuu: HUS. Erikoissairaanhoidon kohtalo on valtakunnallisesti auki, mutta toivon, että joku järki tähän DDR:stä kopioituun perusterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon malliin saadaan.