Tein eilen valtuustoaloitteen oppilaaksioton valintakriteerien muuttamisesta silloin, kun lapsi hakeutuu muuhun kuin lähikouluun. Kyseessä voi olla tilanne, jossa perhe on muuttanut yli koulurajan. Oikeus hakeutua muuhun kuin lähikouluun on lapsen kannalta tärkeä oikeus. Koulupaikan saa vain, jos vapaita paikkoja jää yli. Opetuslautakunta muutti toissijaisen oppilaaksioton kriteerejä ja ensimmäiseksi kriteeriksi päätettiin jatkuvuus esi- ja alkuopetuksessa. Aiemmin ykkösenä ollut sisaruus painui kriteereissä vasta toiseksi. Päätös on johtanut moniin perheiden ja lasten kannalta vaikeisiin tilanteisiin, kun jo koulussa olleet sisarukset ja koulutulokkaat joutuvat eri kouluihin. Esiopetuksen jatkuvuuden korostaminen voi myös johtaa ”esikoulushoppailuun” eli lapsia siirrellään toiseen päiväkotiin koulupaikan varmistamiseksi. Tottakai hakeutuminen muuhun kuin lähikouluun voi olla myös koulushoppailua, mitä en halua lisätä. Vanhempien kannalta – etenkin jos kyseessä on yksinhuoltaja- tai monilapsinen perhe – voidaan joutua arjessa äärimmäisen , jos lapset ovat eri koulussa: lomapäiviä saatetaan tehdä sisään, koulun juhlapäivinä ja vanhempainiltoina on oltava kahdessa koulussa jne. Kannatan lähikoulun vahvistamista, mutta toissijaisen oppilaaksioton muutetut kriteerit vaikeuttavat äärimmäisellä tavalla pienen ryhmän elämää. Ne eivät välttämättä edes vahvista lähikouluja, jos vanhemmat vaihtavat lapsensa toiseen esikouluun. Tämä ei ole hyvä kehityssuunta eikä ainakaan lasten etu. Esitän, että lautakunta muuttaa oppilaaksioton kriteerejä niin, että ensimmäisenä valintakriteerinä on sisaruus.