Moni on aiheellisesti kyseenalaistanut sitä, pitäisikö koronasta puhua aaltoina. Paremmin tilannetta kuvaakin palamiseen liittyvät kielikuvat. Keväällä tuli alkoi levitä. Kovalla työllä ja suurin uhrauksin yhteiskuntamme onnistui pysäyttämään palon leviämisen. Pieniä määriä palavaa materiaalia kuitenkin jäi vielä kytemään ja sen lisäksi muun maailman roihuista tuli pieniä palonalkuja kiihtyvällä vauhdilla kotimaahamme. 

Nyt palo on alkanut taas levitä. Tartuntalukujen aalto nousee taas. Jotain on myös muuttunut kesän aikana: emme yhteisesti enää ponnistele niin kovaa sen sammuttamiseksi.

Keväällä osoitimme yhden tavan sammuttaa palo. On tosin epäselvää, johtuiko onnistumisemme nopeus osittain myös kesäilmojen tuomista muutoksista suomalaisten elämään tai jopa jostain sään suoremmista vaikutuksista viruksen säilymiseen ja leviämiseen. 

Kevään oppeja kuitenkin on, että taudin pysäyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat yhteiskunnalle varsin vaikeita. Koulujen ja varhaiskasvatuksen pysäyttäminen tekee vaikeaksi lasten ja nuorten elämän ja eniten kärsivät lapset vaikeista lähtökohdista. Sen lisäksi pienten lasten kotihoito vaikeuttaa monen vanhemman työntekoa ja arkea valtavasti. Yksinäiset jäävät vielä enemmän yksin. Kansakuntamme vanhimmat ja usein myös hauraimmat jäsenet, joita syystä suojaamme kaikista eniten, olivat keväällä tästä ehkä surullisin esimerkki. 

Palo on sammutettava, mutta hiukan eri tavalla kuin keväällä. Paremmin. Sammuttaa se kuitenkin pitää: käsityksemme koronan vaarallisuudesta on vahvistunut. Koronan hoitaminen on vaikeaa ja vaikka lääketieteen asiantuntijoidemme osaaminen onkin karttunut myös sen hoitamisessa, on tauti edelleen osalle väestä myös kuolettava. Koronasta palautuminen ei ole myöskään osoittautunut sitä sairastaneille aina helpoksi ja haitat voivat olla pitkäaikaisia. Tätä tautia on edelleen syytä pelätä ja kaikin keinoin ehkäistä. Se on inhimillistä, oikein ja paljon halvempaa kuin vaativa hoito. 

Mitä uusia toimintatapoja tarvitsemme?

Ainakin seuraavat tuntuvat tarpeellisilta keinoilta:

1. Maskit joukkoliikenteeseen suojaamaan kaikkia

Tutkimusnäyttö ja kokemukset maailmalta ovat osoittaneet, että niiden käyttö näyttää onnistuvan kansalaisilta muualla aivan hyvin ja sen verran asiallisesti. Ja että niistä on hyötyä. Hyöty ei aina maskin kantajalle vaan pääasiassa muille ihmisille: maski vähentää taudinkantajan mahdollisuutta levittää tautia. 

Nyt on myös oikea aika ottaa käyttöön hyödyllisiä uusia keinoja. On hyvä, että tästä tuli nyt selvät valtakunnalliset ohjeet. Kansalaisten on hyvä tietää, miten toimia koko maan joukkoliikenteessä. Tämä lisää myös ihmisten luottamusta joukkoliikenteen turvallisuuteen, mikä myös tärkeää. 

Kaikilla helsinkiläisillä ei ole taloudellista mahdollisuutta tai muuten kykyä hankkia kasvomaskeja, minkä vuoksi vähävaraisten ja erityisryhmien maskien saannista on huolehdittava. Tätä valmistelemme pikaisesti. Hyvä, että valtio korvaa kunnille nämä kustannukset. 

2. Sosiaalisista kuplista apua yksinäisyyteen ja yhteistyöhön

Nyt kun kaikille on selvää, että epidemia jatkuu pitkään, on hyvä pohtia sitä, miten voimme luoda koronan vastaisille toimillemme pitkäaikaista kestävyyttä ilman totaalista eristäytymistä kuten keväällä.  Yksi yhä useammin maailmalla ja myös meillä käytetty tapa vähentää taudin leviämistä on jakaa väki pienempiin osajoukkoihin. Työpaikoilla voidaan toimia jatkuvasti samoissa vuoroissa tai pienryhmissä: työntekijät voivat tehdä yhteistyötä, mutta uusien kontaktien määrä pysyy rajattuna. Yksittäisten ihmisten ja perheiden tasolla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tavataan esimerkiksi vain muutamaa kaveriperhettä.

Yleensä olisi tietysti parempi suosia etäyhteyksiä ja yhteydenpitoon, mutta myös tällaisia muita turvallisia ratkaisuja voi rakentaa monenlaisiin elämäntilanteisiin sovittaen.

3. Testaamiskapasiteetin riittävyys varmistettava – pääosin tarjontaa lisäämällä

Viime päivinä Helsingissä ja monissa muissakin osissa Suomea testauskapasiteetista on ollut iso pula. Testiin hakeutuu paljon suurempi määrä oireellisia ihmisiä kuin mitä ehditään testata.Testauksesta vastaava HUS on yrittänyt purkaa näytteenoton pullonkauloja ja uusia näytteenottopisteitä on avattu Helsingissäkin. Kaupunki on myös lisännyt puhelinneuvonnan vastaajia ja koronaneuvonta palvelee huomisesta lauantaista alkaen myös viikonloppuisin. 

Nämä ovat hyviä asioita ja näitä toimia pitää kiihdyttää. Silti ikävä totuus taitaa olla, ettei kapasiteettia saada kovinkaan äkkiä niin merkittävästi ylöspäin, että se esimerkiksi kaksinkertaistuisi. Mitään hopealuoteja tähän ei ole olemassa: esimerkiksi yksityisten tahojen kapasiteettia kannattaa kyllä hyödyntää ja näin Helsingissäkin tehdään, mutta ei yksityiselläkään ole myydä tuhansia testimääriä päivittäin – Helsingissäkin puhutaan muutamista sadoista. Ei yksityisen kapasiteetti nytkään käyttämättömänä pääasiassa ole – se vaan menee maksukykyisille asiakkaille ja yksityisen intressissä on tietysti pitää tätä kapasiteettia itsellään.

4. Päättäjien pitää priorisoida koronaa ehkäiseviä toimenpiteitä – monen muun voi antaa odottaa

Korona on nopealiikkeinen tauti. Jos jäämme odottamaan päiviä ja viikkoja, tilanne pahenee nopeasti. Nopeat pienet ja joskus vähän epätäydellisetikin toimet voivat olla parempi vaihtoehto pitkään harkittuihin mutta hitaammin käyttöönotettaviin toimiin. Nyt meillä on ollut huomattavasti enemmän tietoa ja kokemusta koronasta, joten tämän ei pitäisi olla aivan niin suuri hidaste kuin keväällä, mutta on edelleen suuri vaara, että jäämme odottamaan täydellistä, kun tarjolla on kohtuullista. 

5. Valtion, sairaanhoitopiirien ja kuntien yhteistyön pitää toimia

Keväällä ensimmäisten korona-tapausten jälkeen meillä oli merkittäviä tietokatkoksia eri toimijoiden välillä. Tuntui, että valtion tasolla linjattiin asioita osittain puutteellisin tiedoin ja toisaalta paikallisesti varmaan vedettiin moneen suuntaan. Tämä tilanne on selvästi parantunut, mutta edelleen tilanteiden nopeutuessa on vaarana, että ihmiset puhuvat toistensa ohitse ja se ei ole ainakaan kenenkään etu.

6. Tarvitaan askelia eteen ja myös taakse

Jo keväällä opimme, että meillä pitää olla valmiutta katsoa epidemian kehittymistä päivä päivältä, viikko kerralla – ja tarvittaessa ottaa askelia myös takaisin päin. Näin on nyt toimittu ja se on hyvä asia. Kesä oli varmasti tärkeää lepoa myös rajoituksista meille kaikille, ja ennen kaikkea olin iloinen, että sosiaali- ja terveydenhuollon, koulujen päiväkotien ja muiden koville joutuneiden peruspalveluiden ammattilaiset saivat pitää kesälomansa. Valitettavasti kesällä suomalaiset vähän liikaa unohtivat asioita, mitä oli keväällä opittu: turvavälit, suurten väkijoukkojen välttäminen etenkin sisätiloissa, harkinta ja maltti fyysisissä kontakteissa. Nyt on otettava tanssissa askel taaksepäin. 

Hallituksen etätyösuositus Uudellemaalle ja muutamaan muuhun osaan Suomea on hyvä. Myös yökerhot ja anniskeluravintolat voisivat jälleen sulkea ovensa aikaisemmin. Näitä joustoja tarvitaan, että emme ole pian ekspontiaalisten tartuntojen tiellä – millä ovat jo monet Euroopan maat, myös Pohjoismaissa.