Teksti on julkaistu alun perin Oulunkyläinen-lehden numerossa 2/2021.

Mitä tehdä, kun kaatuu lenkillä ja käsi murtuu? Toimintamalli on selvä: mennään päivystykseen, siitä toimenpiteeseen, kuntoutukseen ja tarvittaessa kontrolliin.

Mutta mitä tehdä, kun oma jaksaminen ruuhkavuosien keskellä hupenee, tai kun yksinäisyys kalvaa? Entä kun huoli läheisen hyvinvoinnista kasvaa raskaaksi? Näihin ei löydy aina niin vakiintunutta polkua hakea apua, tai emme niitä tunne.

Mieli on ollut Suomessa pitkään ikään kuin toissijainen hoidettava, ja se näkyy joissain asioissa edelleen. Muutos on kuitenkin ilmassa. 

Jaksamisesta ja mielenterveydestä puhutaan nykyään paljon avoimemmin kuin ennen. Mielenterveyden häiriöihin pitkään liitetty stigma on hälvenemässä, ja tämä on todella positiivinen muutos. Toisaalta puhutaan siitäkin, kuinka omaa mielen hyvinvointia voi vahvistaa: miten uni, päivärytmi, sosiaaliset suhteet, kulttuuri ja liikunta vaikuttavat ihmiseen.

Helsingissä on tällä valtuustokaudella tartuttu toimeen, jotta myös mielen sairastuessa ja elämän kriisitilanteissa apu löytyy helposti ja nopeasti. Merkittävin muutos on ollut uudenlaisten matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden avaaminen.

Kun ihmisen vaikeudet kasaantuvat, tarvitaan helppoja kanavia saada apua. Olemmekin perustaneet Helsinkiin kaksi matalan kynnyksen mielenterveyspistettä Mieppiä, joihin ajan voi varata itse, ilman kuukausien jonotusta tai portinvartijaa. Kuka tahansa yli 13-vuotias helsinkiläinen voi varata ajan keskusteluapuun. Seuraavaksi Helsingin tulee laajentaa nämä matalan kynnyksen mielenterveyspisteet koko kaupunkiin ja toteuttaa terapiatakuu.

Yksinäisyys on suuri ja kasvava ongelma, ja korona-aika on syventänyt varsinkin iäkkäämpien yksinäisyyttä. Olemme kehittäneet etsivän ja osallistavan vanhustyön mallia, Seniori-Vamosta, yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa jo vuosia. Nyt tämä etsivän työn malli laajennetaan koko kaupunkiin. Toivottavasti myös rokotusten laajentuessa saamme avattua iäkkäiden ja omaishoidon ryhmätoimintaa, jotka ovat tärkeitä jaksamiselle.

Mielen hyvinvointi ei ole kuitenkaan pelkästään sitä, että taataan apu ongelmiin, kun niitä on syntynyt. Yhtä tärkeää mielen hoitoa on rakentaa kaupunkia, joka tukee hyvinvointia.

Yhteisöllistä naapurustoa, sujuvaa arkea, kiinnostavaa kaupunkirakennetta ja kulttuuria sekä lähiluontoa ja liikuntamahdollisuuksia. Turvaa ja luottamusta, että yhteisö kantaa ja jokainen saa apua silloin kun sitä elämän kriiseissä tarvitsee. Hyväksyntää sellaisena kuin on. Mielen hyvinvoinnin lisäämisen tulee olla koko kaupungin tavoite.