Helsingin terveysasemilla on ollut isoja ongelmia hoitoonpääsyssä jo pitkään. Liian monet helsinkiläiset ovat joutuneet odottamaan kiireettömän hoidon lääkäriaikaa viikkojen päähän. Suurin syy näihin vaikeuksiin on ollut pysyvän...
Monet merkit viittaavat siihen, että koronan leviäminen on hidastunut Suomessa merkittävällä...
ilen illalla vahvistettiin vaalitulos. Sain tarkastuslaskennassa jopa 31 ääntä lisää, ehkä vaalinumeroni 737 kahdesta seiskasta johtuen. En ole aiemmin saanut tällaista määrää, yhteensä 1130 ääntä. Olen edelleen häkeltynyt, yllättynyt ja kiitollinen näin suuresta luottamuksesta. Suuret kiitokset teille kaikille!
Tämän viikon olen kulkenut hymy korvissa. Neljä vuotta sitten oli toisin: yhden valtuustokauden jälkeen jäin kolmanneksi varavaltuutetuksi. Näin jälkeenpäin sekin oli hyvä kokemus. Sain varhaiskasvatuslautakunnan puheenjohtajuuden, sen jälkeen siirryin kaupunginhallitukseen ja valtuustokauden aikana nousin varsinaiseksi valtuutetuksi. Politiikassa asioita ei voi suunnitella: hyvät ja ikävät asiat tapahtuvat usein arvaamattomasti.
Ilooni on sekoittunut myös surua ja pettymystä niiden ehdokkaiden ja valtuutettujen puolesta, joiden äänet eivät tällä kertaa riittäneet, mutta jotka olisivat toiminnallaan sen ehdottomasti ansainneet. Ulkopuolelle jäi monta tuntemaani ahkeraa, yhteistyökykyistä ja osaavaa valtuutettua eri ryhmistä. Äänestäjät eivät aina palkitse tehdystä työstä, käytetyistä tunneista, yhteistyökyvystä tai taidosta muotoilla ja saada tukea muutosesitykselle päätöksenteossa.
Tarkastuslaskennan jälkeen huomasin olevani ainoa varsinainen valtuutettu Maunulan, Pakilan, Paloheinän ja Torpparinmäen alueilta, mistä sain yli puolet äänistäni. Teen kaikkeni tuodakseni myös kantakaupungin ulkopuolisten kaupunginosien näkökulmaa päätöksiin.
Olen innokkaana ehdolla jatkamaan työtä valtuustossa. Haluan olla mukana tekemässä Helsingistä maailman parasta pääkaupunkia, missä koulutukseen panostetaan ja Helsinki on avoin – kaikkien kaupunki.
Tavoitteeni seuraavalle valtuustokaudelle ja miten Helsingistä tehdään kestävän kehityksen ja tasa-arvon mallikaupunki blogissani. Muista käyttää ääntäsi tänään sunnuntaina 9.4!
Vaalikampanjan aikana minulta on kysytty paljon vanhusten asioista: kiinnostavatko ikäihmiset minua vai ajanko vain lasten asioita. Oletuksena on usein ollut, ettei vihreää tai “näin nuorta”, asia voi kiinnostaa. Mairittelevaa sinänsä pian 45-vuotiaalle!
Omat vanhempani ovat seiskavitosia, mieheni vanhemmat täyttävät 80 ja 90 vuotta. Omassakin lähipiirissä on viime vuosina tullut eteen kaikenlaista: syöpäleikkauksia, kaatumisia, infarkteja, kotisairaanhoidon ja -palvelun toimivuutta, muistisairautta.
Ja tietenkin myös ihania ikääntymisen asioita: eläkkeelle jääneiden vanhempien säännöllistä hoitoapua lasten ollessa pienempiä, leikittämistä ja tarinoita, lahjaksi saatuja teatterilippuja, lukemattomia asioita meidän kiireisten työikäisten ja pienimpien hyväksi. Tälläkin viikolla äitini ja tätini ovat päivisin halunneet kiertää omakotialueita ja jakaa vaalimainoksiani postilaatikoihin ympäri kaupunkia.
Helsinki on systemaattisesti vähentänyt laitoshoitoa viime vuosina. Olemme tilanteessa, että liian huonokuntoiset vanhukset asuvat kotona. Kotona asuminen on toiveena suurimmalla osalla – niin kauan kuin kotona pärjää. Tämä on mielestäni vanhustenhoidon pullonkaula. Saadakseen palveluasumisen paikan on täytettävä tiukat kriteerit. Kotihoidon toimivuudesta olen myös saanut omakohtaista kokemusta ja paljon palautetta. Aikaa asiakkaan luona on liian vähän, tavoitteet liian kovat.