Naiskato kuntavaaleissa?

Luin tänään tarkasti HS:n haastattelua, jossa kempeleläinen valtuutettu ja kolmen lapsen äiti, 39, kertoi, miksei asetu ehdolle vaaleissa. Juttu osui lähelle: lapset täsmälleen saman ikäisiä kuin minulla (11, 9, 5) ja oma ikäkin osui aika yksiin. Ikäisiäni perheellisiä naisia on ollut vaikea saada näissä vaaleissa ehdolle enkä yhtään ihmettele. Itsekin mietin pitkään, miksi käyttäisin arvokkaat vapaa-ajan tunnit istuen kokouksissa tai lukien kotona esityslistoja. Välillä tuntuu, ettei pysty hoitamaan mitään loistavasti: ei töitä, ei perhettä, ystäviä saati kuntapolitiikkaa. Kuten nytkin, kun vetäydyin alakerran makuuhuoneeseen kirjoittamaan tätä hieman ärtyneenä yläkerran hulabalooseen sohvatilasta ja nahisteluun pikkukakkosen tai karvisen paremmuudesta. Minulta kaupunginvaltuutetun työ vie keskimäärin 10-20 tuntia viikossa. Se on paljon kokopäiväisen työn ja perheen lisäksi. Kesällä marjapuskissa mietin, että elämässä voisi tehdä paljon muutakin kuin istua päivät töissä ja illat kokoussaleissa. Nelikymppisen pää huutaa välillä lisää liikuntaa, yhteisiä hetkiä perheen kanssa, pilatesta ja hiljentymistä. Päätin kuitenkin - pitkän miettimisen jälkeen- asettua ehdolle. Yhden kauden jälkeen olen oppinut Helsingin päätöksenteosta paljon, samoin politiikan teosta. Juuri nyt tuntuisi hölmöltä jättäytyä vapaaehtoisesti pois: uskon saavani paljon enemmän aikaan nyt kuin neljä vuotta sitten. Pari ensimmäistä vuotta meni asioita opetellessa. Tiedän jopa, kenelle virkamiehelle kannattaa soittaa ja kenelle ei.

2012-09-30T19:22:00+03:0030.09.2012|, , , |

Työpahoinvointi se vasta maksaakin

Suomessa jokainen työntekijä jää tällä hetkellä seitsemän vuotta ennen eläkeikää eläkkeelle. Moni ei yksinkertaisesti jaksa, vaan jää terveydellisten syiden takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Maahan tarvitaan mahdollisimman pikaisesti työhön paluun ja työssäjaksamisen ohjelma. Sairasalomien ja työkyvyttömyyseläkkeiden vaihtoehdoiksi on tarjottava osa-aikaista työtä ja työntekijän jaksamista on kaikin keinoin tuettava.

2011-04-09T09:29:35+03:0008.04.2011|, |

Äiti, olenko mä valkoinen poika?

Jäin tänään kotiin flunssaisen lapsen kanssa. Yksi tärkeä keskustelu tuli taas käytyä, kun nelivuotias kysyi "olenko mä valkoinen poika". Päiväkodin kavereissa on myös ruskeita, tummia ja mustia lapsia. Tällä viikolla vietetään rasismin vastaista viikkoa. Amsterdamiin muuttaneen Umayya Abu-Hannan mukaan Suomen monikulttuurisuustyö on supistunut puuhasteluksi. Olen samaa mieltä, että liikaa on jämähdetty koululaisille sopivaan tapaan tuoda moninaisuutta esille.

2011-03-22T15:45:37+02:0022.03.2011|, , |

Osa-aikaisuudesta joustoa ruuhkavuosiin

Kuuntelin loppuviikosta Yle Areenalta maanantain Politiikkaradiota, jossa keskusteltiin perhevapaauudistuksesta. Työryhmän esitys on tulossa ensi viikolla. Siinä makkarakeittoa tehdessäni kuuntelin korvat punottaen EK:n Sajavaaran suitsutusta nykyjärjestelmästä. Esimerkiksi osa-aikaista työntekoa hän piti nykyjärjestelmässä täysin mahdollisena ja ainoa ongelma on, etteivät perheet tunne käytäntöjä.

2011-03-06T11:27:31+02:0006.03.2011|, , |

Nuorten palvelut yhdeltä luukulta

Helsinkiläisten terveyserot ovat kasvaneet ja yksi erityisryhmä ovat ilman työtä ja/tai koulutusta olevat nuoret. Osa nuorista ei ole minkään palvelun piirissä. Nuorten tarvitsemat palvelut pitäisi koota heidän ympärilleen eikä niin, että yksittäinen nuori joutuu palveluviidakossa etsimään yhtä asiaa sieltä, toista täältä. Nuoret eivät löydä tarvitsemaansa tukea, vaikka tukipalveluja olisi hajallaan tarjolla. Terveyspalveluja ja työvoimapalveluja pitäisi lähentää, koska työ toimii myös terveyttä korjaavana joidenkin nuorten kohdalla.

2011-01-21T21:22:55+02:0024.11.2010|, , , |

Vuosi valtuustettuna eli blogi siitä, miksi en ole pitänyt blogia

Vuosi valtuutettuna on ollut rankka. Siis elämä kolmen lapsen arjessa, jossa uusi tehtävä on opeteltava lyhyissä pätkissä, viikonloppuisin ja lastenohjelmien aikana. Politiikka on ollut taustoihin perehtymistä, keskusteluja, henkilökemian kiemuroita, muotokielen opettelua – kaikkea nopealla tempolla, jossa isot asiat seuraavat toisiaan. Välillä tuntuu jääneen jyrän alle, viimeisinkin järkevä ajatus kadonneen päästä. Kun silloin nimitetään poliitikoksi, en voi kuin ihmetellä, olenko minä väsynyt äiti poliitikko?

2011-01-22T22:49:39+02:0014.01.2010|, , |
Go to Top